perjantai, 9. tammikuu 2015

Työtön saikuttaa

Harmillisesti kävi niin, että positiivisuus ei kantanut. Kenties syksyn koko elämäntilanne kääntyi tappiokseni. Tein ehkä liian monta asiaa samaan aikaan: hoidin pienet lapset ja kodin, tein useampaa keikkatyötä, jossa keikat tulivat varoittamatta ja etsin hyvin aktiivisesti töitä. Tuli romahdus ja luhistuminen. Nyt aloitan elämisenopettelun uudestaan aakkosesta A. Kestää pitkään ennen kuin pääsen taas kohtaan T eli työnhaku.  

keskiviikko, 17. joulukuu 2014

Vähäistä valoa pimeässä vaeltavalle

Tänään on taas hieman vähäistä valoa tunnelinpäässä. Nimittäin, ehkä kaksi avoinna olevaa paikkaa, jotka minulle voisivat sopia tässä maakunnassa. Koko syksy on ollut hiljaiseloa, ei mitään haettavaa. Muuttakaan en voi, sillä meillä on pienet lapset, joita hoidan, eikä hoitokuvioita saa toteutettua ilman kahta aikuista päiväkodissakaan, sekä klassisesti mies kiinni työpaikassa. En paljon ole käyttänyt aikaa avoimiin hakemuksiin, sillä ne ovat niin hakuammuntaa ja käytän aikani mieluummin sitten itse työkeikkoihin. Pitäisi vaan jaksaa hakea, mutta en oikein jaksa tsempata. Koko työnhakuhommasta on tullut karmivan vastemielistä, enkä oikein edes osaa selittää miksi. En ole saanut paljon hylsyjä, koska en ole paljon hakenutkaan. Silti tällä kertaa mieliala on paljon huonompi, kuin aiemmin, kun olen ollut työnhakija.

Lisäksi sain tänään taas yhden työnantajayhteydenoton. Firma ei ole mikään Suomen paras työpaikka, mutta onpa jotakin. Olen tässä firmassa valittujen henkilöiden joukossa, jos he saavat työtilauksen. Tämä ei ole oman alan töitä, mutta ihan kohtuullista, mieluista, työtä. Eiköhän firma jotakin saa toteutettua lähitulevaisuudessa. Kai se olisi jotain, mutta sitten en voisi tehdä oman alan keikkoja ja tuskinpa tässä firmassa niin pitkään olisin kuitenkaan. Kohta olisi taas työnhakurumba edessä. On kuitenkin ihan hyvä kuulla kelpaavansa edes periaatteessa johonkin. Olen selvinnyt sieltä sohvanpohjalta sentään ylös ja tekemään jotakin, vaikkei mieliala ole lähellekään sellainen, kuin minulla yleensä. 

lauantai, 13. joulukuu 2014

Kuka töitä saa?

Tämä lista on laadittu omia kokemuksia ja maalaisjärkeä hyödyntäen.

1) Valmis ottamaan vastaan mitä tahansa töitä. Näkeehän sen, että tietyillä aloilla töitä on enemmän, kuin toisilla: henkilökohtainen avustaja, siivooja, puhelinmyyjä, myyjä/asiakaspalvelija esimerkiksi.

2) Muuttovalmis. Töiden määrä toki lisääntyy, jos pystyy vaihtamaan paikkakuntaa, vaikka tilapäisesti.

3) Ajokortillinen hakija.

4) Joustava. Kannattaa olla valmis ottamaan vastaan töitä vaikka huomenna tai lyhyellä varoitusajalla ja eri pituisiksi pätkiksi. Pätkistä voi kehkeytyä jotain. Pienet lapset ovat miinusta ja jos niitä on, kannattaa perustella, miten lapsen hoitojärjestelyt hoidetaan mahdollisimman hyvin työnantajan kannalta.

5) Tuoretta työkokemusta tai pitkä työura haetulta alalta.

6) Tuore koulutus. Eteenpäin pyrkiminen koulutuksen avulla on hyvä, netistä löytyy esim. ulkomaisten yliopistojen verkkokursseja, joita voi suorittaa. 

7) Kielitaitoinen. Tätähän voi parannella työttömyyden aikana.

8) Nainen. Naisten työllisyysaste on 6,9%, miesten 9,7%. 

9) Korkea koulutus. Vaikka korkean koulutuksen hankkineillakin on vaikeat ajat, on heillä työllistyminen silti parempaa, kuin matalamman koulutuksen hankkineilla. Työelämässä vaaditaan toisinaan myös erilaisia koulutuksia, kuten ensiapu-kurssi tai alkoholianniskelupassi työpaikan saamiseksi. Nämä kannattaisi olla jo valmiina suoritettuna, jos sellaisille aloille tähtää. 

10) Hyvännäköinen ihminen. Näin ainakin väitetään, joten ehkäpä turhamaisuus on hyve työnhakijoille. Ainakin siistiin olemukseen kannattaa panostaa.

11) Ekstrovertti. Yhä usemmassa työtehtävässä täytyy tulla ihmisten kanssa toimeen. Jos ei ole ulospäinsuuntautunut, kannattaa kenties kertoa kuitenkin työtehtävistä ja tilanteista, joissa on tullut ihmisten kanssa toimeen ja joutunut vaihtuviin tilanteisiin, jos haetut työtehtävät tällaisia ominaisuuksia vaativat.

12) Monipuolinen.  Enää ei suppea erikoisosaaminen riitä. 

13) Käyttää kaikkia työnhaun kanavia. Hakemuksia pitää osata lähettää sekä paperisena, että sähköisenä riippuen työnantajan toiveista. Lisäksi bonusta olisi, jos töitä osaisi hakea myös Linkedin-sivuston ja rekryfirmojen kautta, ehkä tehdä myös videohakemuksia. Oma cv voi nykypäivänä olla jotain muutakin, kuin mustavalkoinen peruscv. 

14) Aktiivinen. Ihmisten kanssa kannattaa olla paljon tekemisissä ja kertoa avoimesti itsestään ja työnhakemisesta. Verkostoituminen voi kantaa hedelmää. 

15) Sinnikäs. Töitä pitää jaksaa hakea, paljon ja pitkänkin aikaa.

 

perjantai, 12. joulukuu 2014

Miltä työttömyys tuntuu?

Vapaudelta! Rennon letkeältä! Kiireettömältä oleilulta! No, ei, yritä uudelleen.

Työttömyys tuntuu varmaan aika erilaiselta eri ihmisillä johtuen erilaisista persoonallisuuksista, mutta minä olen ainakin sitä tyyppiä, joka ottaa asian hyvin raskaasti. Tämä siitäkin huolimatta, että teen oman alan töitä jonkin verran ja minulla on vielä kotona pieniä poikia pitämässä elämässä kiinni muina päivinä.

Eniten tuntuu siltä, että pää on jotenkin sumea ja raskas. Sitä särkee, usein. Kaikki vaatii ponnistusta, ihan se, että jaksan käydä laittamassa pesukoneen päälle. On oksettava olo ja mikään ruoka ei maistu, karkki vain. Mahassa velloo. Itkettää ja tuntuu kurjalta. Sohva houkuttaa ja mitään ei jaksa tehdä. Välttelen muiden ihmisten seuraa. Olen pahantuulinen ja tiuskin. Omasta itsestä ei jaksa pitää huolta.

Inhottaa lastenkin kannalta, että olen näin alamaissa. Olen vielä yrittänyt tsempata ja saada oman olon paremmaksi, mutta turhalta tuntuu. Kai tämä on jo masennusta. Vielä kun löytäisi jonkun taikasauvan, jolla olon saisi edes vähän paremmaksi. Tilanteeni ei ole yhtä kurja, kuin toisilla, mutta silti otan asiat näin raskaasti.

En edes tiedä, mistä saisin iloa. Näin pikkulapsiperheessä arki on kovaa työtä, eikä vapaa-aikaa ole. Toisaalta mitään ylimääräistä en jaksaisikaan, enkä halua liikkua ihmisten keskellä.     

torstai, 11. joulukuu 2014

Yliopistosta valmistumisen jälkeen - ei mitään tai ehkä jotakin?

Itse lukion jälkeen en paljonkaan uhrannut ajatuksia työttömyydestä tai työllistymisestä. Kenties kiitos tästä kuuluu myös opinto-ohjaajalle, joka ei ehkä ihan täysin omalla alallaan onnistunut. Omalla tulevaisuuden alallani on aina ollut töitä ja tulee varmaan melkolailla olemaan. Silti työllistyminen on vaikeaa, etenkin talouden kuoppavuosina ja uran alussa. Todella monet hiljattain valmistuneet ystävänikin ovat työttöminä, pätkätöissä tai ns. paskaduuneissa. Olen vain yksi muiden joukossa. Harmittaa silti, että ennen lamaa valmistuneet tutut onnistuivat työllistymään pysyvästi, mutta nyt tarvotaan suossa. Itse olen päätynyt tekemään oman alani sijaisuuksia. Niistä saan toivottavasti pieni askel kerrallaan kahmittua itselleni jonkilaista uraa. Paskatöitä teen vasta, jos tämä matalasuhdanne kohdallani jatkuu pari vuotta. Toisaalta nytkin teen hieman oman alani töitä, joten aivan toivoton tilanne ei ole nytkään. 

Yliopistojen sivuilta löytyy uraseurantasivuja, joissa hiljattain valmistuneiden urakehitystä tarkastellaan. Hyvin työllistäviä aloja omalta yliopistoltani näyttävät olevan lääkis ja ainakin luokanopettajan koulutus. Oman alani paikkoja on ollut huomattavasti vähemmän auki, kuin joitakin vuosia takaperin. On siis vaikea hakeakaan mitään, kun paikkoja ei ole auki.

Mitä minun mielestäni sitten uransa alkuvaiheessa olevan valmistuneen kannattaisi tehdä?

1) Yritä hankkia relevanttia työkokemusta jo opiskeluaikana, keinolla millä hyvänsä. Tämä on todella tärkeää, sillä uraa on nykypäivänä todella vaikeaa saada käyntiin. Mutta, jos skippasit vahingossa tämän kohdan, älä panikoi, vaan lue seuraavat. 

2) Yritä verkostoitua jo opiskeluaikana. Ystävysty opiskelukavereidesi kanssa laajasti ja ennakkoluulottomasti, sillä he voivat olla tulevaisuuden työkavereitasi.  Jos skippasit tämänkin kohdan, niin ei hätää.

3) Verkostoidu työttömänä tai valmistuneena. Alallasi voi olla joitakin seminaareja, joihin tarvitaan vapaaehtoisia. Käy alan ilmaisissa tapahtumissa, näyttäydy rekrytapahtumissa, harrasta alaa sivuavia taitoja. Ole aktiivinen ja näy. 

4) Selvitä, mihin vanhat opiskelukaverisi työllistyivät. Kannattaa myös vinkata, että sinä olet työttömänä. Ehkäpä sinä muistutkin mieleen, kun firmassa on seuraava paikka auki.

5) Tee muutoinkin työnhaustasi julkista. Joo, tiedän, nolous jne., mutta nyt on kyse siitä, jaksatko ja uskallatko taistella. Niitä taistelijoita on monta muutakin ja sinun tulee erottua, erottua ja erottua.

6) Lähesty alan suurimpia työllistäjiä avoimilla hakemuksilla. Ilmoittaudu myös rekryfirmoihin. 

7) Jos työkokemus puuttuu, kannattaa ehkä olla muuttohalukas. Vaikkapa vuoden pätkä ei ehkä ole ihan mahdoton toteuttaa, jos ei omaa perhettä vielä ole. Työllistyminenkin on helpompaa, kun on työ, josta hakea uutta työtä lähempää. Pidä sitä vain välitavoitteena kohti isompaa päämäärää. 

8) Mieti, mitä työllistymistä edistäviä taitoja sinulta puuttuu? Työttömyysaika voisi olla mahdollisuus täydentää näitä taitoja. En kuitenkaan tarkoita uutta tutkintoa, vain jotakin täydentävää osaamista. Monia taitoja voi harjoitella ihan itse vaikka kirjaston ja netin avustuksella. Muista myös mainostaa omaa osaamistasi työnantajalle riittävän selkeästi. Kehitä itseäsi myös muuten vaikka harrastuksessa, aina parempi jos sinulla on mainostaa, että olet työttömyysaikanasi tehnyt jotakin hyödyllistä. 

9) Käytä aikaa siihen, että mietit kuka olet ja mitä osaat. Pelkkä tutkintonimike ei avaa osaamistasi, jota olet saanut opintojesi kautta, pelkät harrastukset eivät kerro, mitä taitoja olet niiden kautta saavuttanut. Etenkin työkokemuksen kautta saatua osaamista kannattaa eritellä todella yksityiskohtaisesti ja monesta näkövinkkelistä myös työnantajanäkökulmasta.