Lisäksi sain tänään taas yhden työnantajayhteydenoton. Firma ei ole mikään Suomen paras työpaikka, mutta onpa jotakin. Olen tässä firmassa valittujen henkilöiden joukossa, jos he saavat työtilauksen. Tämä ei ole oman alan töitä, mutta ihan kohtuullista, mieluista, työtä. Eiköhän firma jotakin saa toteutettua lähitulevaisuudessa. Kai se olisi jotain, mutta sitten en voisi tehdä oman alan keikkoja ja tuskinpa tässä firmassa niin pitkään olisin kuitenkaan. Kohta olisi taas työnhakurumba edessä. On kuitenkin ihan hyvä kuulla kelpaavansa edes periaatteessa johonkin. Olen selvinnyt sieltä sohvanpohjalta sentään ylös ja tekemään jotakin, vaikkei mieliala ole lähellekään sellainen, kuin minulla yleensä. 

1) Valmis ottamaan vastaan mitä tahansa töitä. Näkeehän sen, että tietyillä aloilla töitä on enemmän, kuin toisilla: henkilökohtainen avustaja, siivooja, puhelinmyyjä, myyjä/asiakaspalvelija esimerkiksi.

2) Muuttovalmis. Töiden määrä toki lisääntyy, jos pystyy vaihtamaan paikkakuntaa, vaikka tilapäisesti.

3) Ajokortillinen hakija.

4) Joustava. Kannattaa olla valmis ottamaan vastaan töitä vaikka huomenna tai lyhyellä varoitusajalla ja eri pituisiksi pätkiksi. Pätkistä voi kehkeytyä jotain. Pienet lapset ovat miinusta ja jos niitä on, kannattaa perustella, miten lapsen hoitojärjestelyt hoidetaan mahdollisimman hyvin työnantajan kannalta.

5) Tuoretta työkokemusta tai pitkä työura haetulta alalta.

6) Tuore koulutus. Eteenpäin pyrkiminen koulutuksen avulla on hyvä, netistä löytyy esim. ulkomaisten yliopistojen verkkokursseja, joita voi suorittaa. 

7) Kielitaitoinen. Tätähän voi parannella työttömyyden aikana.

8) Nainen. Naisten työllisyysaste on 6,9%, miesten 9,7%. 

9) Korkea koulutus. Vaikka korkean koulutuksen hankkineillakin on vaikeat ajat, on heillä työllistyminen silti parempaa, kuin matalamman koulutuksen hankkineilla. Työelämässä vaaditaan toisinaan myös erilaisia koulutuksia, kuten ensiapu-kurssi tai alkoholianniskelupassi työpaikan saamiseksi. Nämä kannattaisi olla jo valmiina suoritettuna, jos sellaisille aloille tähtää. 

10) Hyvännäköinen ihminen. Näin ainakin väitetään, joten ehkäpä turhamaisuus on hyve työnhakijoille. Ainakin siistiin olemukseen kannattaa panostaa.

11) Ekstrovertti. Yhä usemmassa työtehtävässä täytyy tulla ihmisten kanssa toimeen. Jos ei ole ulospäinsuuntautunut, kannattaa kenties kertoa kuitenkin työtehtävistä ja tilanteista, joissa on tullut ihmisten kanssa toimeen ja joutunut vaihtuviin tilanteisiin, jos haetut työtehtävät tällaisia ominaisuuksia vaativat.

12) Monipuolinen.  Enää ei suppea erikoisosaaminen riitä. 

13) Käyttää kaikkia työnhaun kanavia. Hakemuksia pitää osata lähettää sekä paperisena, että sähköisenä riippuen työnantajan toiveista. Lisäksi bonusta olisi, jos töitä osaisi hakea myös Linkedin-sivuston ja rekryfirmojen kautta, ehkä tehdä myös videohakemuksia. Oma cv voi nykypäivänä olla jotain muutakin, kuin mustavalkoinen peruscv. 

14) Aktiivinen. Ihmisten kanssa kannattaa olla paljon tekemisissä ja kertoa avoimesti itsestään ja työnhakemisesta. Verkostoituminen voi kantaa hedelmää. 

15) Sinnikäs. Töitä pitää jaksaa hakea, paljon ja pitkänkin aikaa.

Työttömyys tuntuu varmaan aika erilaiselta eri ihmisillä johtuen erilaisista persoonallisuuksista, mutta minä olen ainakin sitä tyyppiä, joka ottaa asian hyvin raskaasti. Tämä siitäkin huolimatta, että teen oman alan töitä jonkin verran ja minulla on vielä kotona pieniä poikia pitämässä elämässä kiinni muina päivinä.

Eniten tuntuu siltä, että pää on jotenkin sumea ja raskas. Sitä särkee, usein. Kaikki vaatii ponnistusta, ihan se, että jaksan käydä laittamassa pesukoneen päälle. On oksettava olo ja mikään ruoka ei maistu, karkki vain. Mahassa velloo. Itkettää ja tuntuu kurjalta. Sohva houkuttaa ja mitään ei jaksa tehdä. Välttelen muiden ihmisten seuraa. Olen pahantuulinen ja tiuskin. Omasta itsestä ei jaksa pitää huolta.

Inhottaa lastenkin kannalta, että olen näin alamaissa. Olen vielä yrittänyt tsempata ja saada oman olon paremmaksi, mutta turhalta tuntuu. Kai tämä on jo masennusta. Vielä kun löytäisi jonkun taikasauvan, jolla olon saisi edes vähän paremmaksi. Tilanteeni ei ole yhtä kurja, kuin toisilla, mutta silti otan asiat näin raskaasti.

En edes tiedä, mistä saisin iloa. Näin pikkulapsiperheessä arki on kovaa työtä, eikä vapaa-aikaa ole. Toisaalta mitään ylimääräistä en jaksaisikaan, enkä halua liikkua ihmisten keskellä.     

Yliopistojen sivuilta löytyy uraseurantasivuja, joissa hiljattain valmistuneiden urakehitystä tarkastellaan. Hyvin työllistäviä aloja omalta yliopistoltani näyttävät olevan lääkis ja ainakin luokanopettajan koulutus. Oman alani paikkoja on ollut huomattavasti vähemmän auki, kuin joitakin vuosia takaperin. On siis vaikea hakeakaan mitään, kun paikkoja ei ole auki.

Mitä minun mielestäni sitten uransa alkuvaiheessa olevan valmistuneen kannattaisi tehdä?

1) Yritä hankkia relevanttia työkokemusta jo opiskeluaikana, keinolla millä hyvänsä. Tämä on todella tärkeää, sillä uraa on nykypäivänä todella vaikeaa saada käyntiin. Mutta, jos skippasit vahingossa tämän kohdan, älä panikoi, vaan lue seuraavat. 

2) Yritä verkostoitua jo opiskeluaikana. Ystävysty opiskelukavereidesi kanssa laajasti ja ennakkoluulottomasti, sillä he voivat olla tulevaisuuden työkavereitasi.  Jos skippasit tämänkin kohdan, niin ei hätää.

3) Verkostoidu työttömänä tai valmistuneena. Alallasi voi olla joitakin seminaareja, joihin tarvitaan vapaaehtoisia. Käy alan ilmaisissa tapahtumissa, näyttäydy rekrytapahtumissa, harrasta alaa sivuavia taitoja. Ole aktiivinen ja näy. 

4) Selvitä, mihin vanhat opiskelukaverisi työllistyivät. Kannattaa myös vinkata, että sinä olet työttömänä. Ehkäpä sinä muistutkin mieleen, kun firmassa on seuraava paikka auki.

5) Tee muutoinkin työnhaustasi julkista. Joo, tiedän, nolous jne., mutta nyt on kyse siitä, jaksatko ja uskallatko taistella. Niitä taistelijoita on monta muutakin ja sinun tulee erottua, erottua ja erottua.

6) Lähesty alan suurimpia työllistäjiä avoimilla hakemuksilla. Ilmoittaudu myös rekryfirmoihin. 

7) Jos työkokemus puuttuu, kannattaa ehkä olla muuttohalukas. Vaikkapa vuoden pätkä ei ehkä ole ihan mahdoton toteuttaa, jos ei omaa perhettä vielä ole. Työllistyminenkin on helpompaa, kun on työ, josta hakea uutta työtä lähempää. Pidä sitä vain välitavoitteena kohti isompaa päämäärää. 

8) Mieti, mitä työllistymistä edistäviä taitoja sinulta puuttuu? Työttömyysaika voisi olla mahdollisuus täydentää näitä taitoja. En kuitenkaan tarkoita uutta tutkintoa, vain jotakin täydentävää osaamista. Monia taitoja voi harjoitella ihan itse vaikka kirjaston ja netin avustuksella. Muista myös mainostaa omaa osaamistasi työnantajalle riittävän selkeästi. Kehitä itseäsi myös muuten vaikka harrastuksessa, aina parempi jos sinulla on mainostaa, että olet työttömyysaikanasi tehnyt jotakin hyödyllistä. 

9) Käytä aikaa siihen, että mietit kuka olet ja mitä osaat. Pelkkä tutkintonimike ei avaa osaamistasi, jota olet saanut opintojesi kautta, pelkät harrastukset eivät kerro, mitä taitoja olet niiden kautta saavuttanut. Etenkin työkokemuksen kautta saatua osaamista kannattaa eritellä todella yksityiskohtaisesti ja monesta näkövinkkelistä myös työnantajanäkökulmasta.  

Miksi sitten työttömyyttä täytyisi niin hävetä? Ehkä siksi, että asiantila, jota yhteiskunta yleisesti pitää selkeästi vain epäonnistumisena. Positiivisia puolia siitä on vaikeaa löytää, sillä ylimääräistä vapaa-aikaakaan on vaikeaa saada käytettyä järkevästi hyväksi. Toki se on mahdollisuus löytää jotakin uutta suuntaa elämäänsä, mutta yleensä se on vain vaikeaa ja nujertavaa aikaa, joka jättää jälkiä ihmiseen. 

Toisaalta etenkin pidempään työttömänä ollut ihminen, joka lopulta onnistuu lopullisen päämäärän saavuttamisessa (työpaikka), on eittämättä onnistuja, joka on joutunut kestämään suhteetonta stressiä ja epäonnistumisia. Siinäkin työn saaminen on avain onneen ja onnistumiseen, ilman työtä ihminen on väliinputoaja. Suomalainen yhteiskunta vain on sen verran suorituskeskeinen, että täällä ensin opiskellaan hyvin pitkään, jotta saadaan ammatti. Elämän päämäärä on opiskelu, joka on välitavoite työpaikan saamiseksi. Sitten ollaan töissä ja lopulta, kun työura on riittävän onnistunut, eläköidytään. Siihen oheen mahtuu hyvin vähän mitään muuta, etenkään nykyään. Ihmiset ovat töiden jälkeen uupuneita, eikä aikaa harrastuksille ja ystäville välttämättä jää paljonkaan. Työ vie kohtuuttoman paljon energiaa ja aikaa. Sellainen ihminen, joka toimii toisin ja jättää työlle mahdollisimman vähän aikaa, toimii täysin eri tavalla kuin muut yhteiskunnan jäsenet.

Työttömyys ei ole juuri koskaan oma valinta, joten sitä hävetään. Toisaalta pitäisi muistaa, ettei sairaudellekaan mitään voi, ja aina ei sen enempää työttömyydellekään. Toki hatunnosto niille, jotka ottavat mitä tahansa työtä vastaan, mutta aina aivan mikä tahansa työ ei ole järkevä vaihtoehto. Itse olen opiskellut pitkään ja minulla on edelleen realistiset mahdollisuudet saada oman alan töitä. En siksi koe mielekkääksi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, paitsi sitten jos työttömyys pitkittyy. Väärän alan työ johtaa helposti siihen, etten enää koskaan saa oman alan töitä, eikä aikaa työnhakuunkaan enää oikein jäisi. Ikävä noidankehä. Kokisin kyllä ihan yhtä nolona myös eri alojen työt, sillä kyllä se vain niin on, että ne olisivat pitkään opiskelleelle leima otsaan ja epäonnistuminen.

Toki löytyy niitä, jotka ahkerasti kritisoivat työttömiä. Mutta onhan työttömiä erilaisia, on elämäntapatyöttömiä, joiden aktivoiminen olisi minustakin tärkeää. Kuitenkin monet työttömät ovat työttömiä vastoin omaa tahtoaan ja tekevät yrityksiä aktiivisesti selvitäkseen eteenpäin. Toiset ihmiset kokevat oikeudekseen yleistää ja vetää johtopäätöksiä koko ihmisryhmästä muutaman ryhmän edustajan perusteella. Samahan se, toiset pitävät kaikkia ulkomaalaisia laiskoina elätteinä ja uskovaisia hörhöinä, vaikka näihinkin ryhmiin mahtuu varmasti todella erilaisia ihmisiä. Tämä tietysti kertoo vain yleistysten esittäjän omasta rajoittuneesta ajattelusta ja kenties älykkyydestä, eikä siitä kannata välittää.

Häpeäisitkö sitten tilannettasi, jos ei olisi niitä kysyjiä? Vai onko häpeä jotenkin kollektiivinen tunne, sellainen joka syntyy vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja muiden ilkeät ajatukset saavat sinut nujerrettua? Itse taidan olla sen verran uratietoinen ja eteenpäinpyrkivä, että kokisin tilanteen ahdistavaksi ilman muitakin ihmisiä. Haluaisin kovasti olla rakentamassa uraa, tekemässä jotakin järkevää, ja parantamassa rahatilannettani, mutta se ei tunnu onnistuvan.  

- Ehdottomasti kannattaa hakea apua, jos mieliala on aivan pakkasen puolella, eikä mikään normaali piristyskeino auta. Liian pitkään ei kannata vitkutella, jos jatkuvasti velloo vain sängynpohjalla, sillä pitkään jatkuessaan masennukseen voi olla vaikeampi puuttua. 

- Kaikenlaisilla rekrysivuilla käsketään syödä terveellisesti, ulkoilla ja kaikenlaista sellaista. Aika vaikeaa, jos kertakaikkiaan tuntuu, ettei jaksa panostaa asioihin. Minun ensisijainen vinkkini onkin se, että koittaa keksiä itselleen yhden mielekkään puuhan. Käy vaikka piristämässä yksinäistä vanhusta, luo naapuriston vanhuksien lumet tai leikkaa ruohot tai käy välillä tekemässä vähän vapaaehtoistöitä. Olen ainakin itse huomannut, että mielekäs tekeminen lisää parhaiten jaksamista, ehkä siksi kun samalla pääsee kokemaan itsensä hyödylliseksi ja saa jonkun syyn nousta sängystä. Parasta olisi, jos tekeminen olisi säännöllistä, sillä ilman sitoumuksia tekemisiä helposti lykkää vaan eteenpäin. Myös joku pieni hanttihomma voi edesautta jaksamista.

- Tee hakemuksia vaikka yksi viikossa. Jos et saa aikaiseksi millään, yritä pyytää vaikka joltakulta läheiseltä sellaisena viikkona apua hakemuksen alkuunsaattamiseksi tai alussa, jotta työnhakeminen lähtee käyntiin. Tärkeintä on kuitenkin olla aktiivinen, mutta liian isoja tavoitteita ei kannata asettaa, ettei muserru niiden alle. Muista, että nyt työnhakeminen on sinun työsi. Se on vaikeaa, mutta niin on usein töissäkin. Pidä vaikka sitä hakemuksen lähettämistä viikon työsuorituksena, joka välillä on helpompi, välillä vaikeampi. 

- Toki olisi hienoa, jos jaksaisit harrastaa jotakin. Mielellään kodin ulkopuolella. Vaikka muiden ihmisten seura tuntuukin masentuneena tai alavireisenä vihonviimeiseltä vaihtoehdolta, se voi silti suojella sinua aina vain pahenevalta ololta. Kotona helposti vain jämähtää sohvalle, mutta kodin ulkopuolinen harrastus tavallaan pakottaa sinut osallistumaan ainakin kerran viikossa.

- Palkitse itsesi vaikka kerran kuussa. Jos saat sen 4 työhakemusta kuussa tehtyä, olisi syytä pitää jo sitä onnistumisena, sillä se EI ole helppoa. Tee sellaista, mikä sinua motivoi ja mihin sinulla on varaa: vaikka ravintolaruokailu, pullakahvit kahvilassa, uusi vaate tai elokuvat. Jos kertakaikkiaan mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, merkkaa ainakin onnistuneet kuukaudet ylös itsellesi ja palkitse itsesi myöhemmin tilanteen parantuessa. Muista, että sankareita on monenlaisia.

-  Yritä löytää itsellesi seuraa muista samassa tilanteessa olevista. Kenties voisitte vähän katsoa toistenne perään ja tsempata. Lenkillekin olisi helpompi lähteä, jos on samassa jamassa olevaa seuraa.

- Työttömänä voi olla järkevää opiskella uutta. Voit mennä joko kansalaisopistoon, kouluun tai opiskella itse kirjastossa uusia asioita, vaikkapa kieliä, vähän vapaamuotoisemmin.

-  Maailma on aivan täynnä vaihtoehtoja. Nyt voisi olla mahdollista aloittaa esimerkiksi uusi terveempi elämä ja satsata siihen paljon tai matkustaa jonnekin edullisesti, sillä työaikana se ei ole mahdollista.

- Muista myös, ettei työn pidä olla kaikki kaikessa. Voit vaikka antaa työnhaulle tietyn ajan päivästäsi ja muuten jakaa päivän osioihin, jotka kaikki ovat erilaisia: esim. liikunta, ruoanlaitto, puutarhan hoito, sosiaaliset suhteet. 

- Mitä enemmän näyt työttömänäkin, sen parempi. Kenties harrastuksessasi voi verkostoitua tai kenties joku työnantaja saa vihiä sinua vapaaehtoistyösi kautta? Tai olisiko blogi sinun juttusi tai mielipidekirjoittelu lehtiin? Tai urheilukisoihin osallistuminen?

- Yritä pitää itsestäsi huolta. Terveellinen kotiruoka tulee pidemmän päälle edulliseksi ja kaikki kauneudenhoito ei ole mahdottoman kallista. Liikuntaa voi harrastaa hyvin vähäisellä rahallisella panoksella, mutta aikaa se vaatii. Sitähän sinulla onneksi on! 

- Usko parempaan huomiseen. Olet selvinnyt aivan varmasti muistakin vaikeista asioista. Palaa niihin ja mieti, miten toivottomalta tilanne silloin tuntui ja kuinka hyvin asiat kuitenkin lähtivät sujumaan.

Tuleeko lukijoille muita vinkkejä mieleen, kuinka pitää hyvää mielialaa työnhaussa yllä?

Vuoden 2014 ihannetyötön olisi seuraavia, tässä oma top 5-listani:

1)  Positiivinen. 

Vaikka soveltuvia työpaikkailmoituksia olisi päivästä toiseen auki nolla, pitäisi jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Taantuma ei ole pitkään aikaan näyttänyt laantumisen merkkejä, mutta silti pitäisi jaksaa uskoa, että jo huomenna onnistaa, tai ylihuomenna, tai ensi vuonna. No, joskus.  

2) Yritteliäs.

Koska soveltuvia työpaikkailmoituksia ei ole auki, pitäisi jaksaa lähetellä hakemuksia mitä mahdottomimpiin paikkoihin. Sitäpaitsi työpaikat täytetään pääosin muuta kanavaa, kuin julkista hakua käyttäen. Tietysti oma hakemus pitäisi aina räätälöidä uusiksi soveltumaan juuri siihen sopivaan paikkaan. Pitäisi ja pitäisi, ei se ole niin helppoa ja yhden hyvän työpaikkahakemuksen kirjoittaminen vie helposti tunteja. 

3) Hyvä työkokemus.

Koska nyt on lähes mahdotonta saada töitä ilman työkokemusta, olisi aivan pop, jos työkokemus olisi jo tässä vaiheessa kunnossa. Jos olet mokannut tämän kohdan, ei mahda mitään. Ehkä joku työharjoittelu voisi auttaa tai sitten pitää aloittaa aivan lyhyistä pätkistä ja sijaisuuksista ei-toivotuilla aloilla. Pääasia, että osoitat jaksavasi tehdä töitä.

4) Hyvä koulutus.

Nyt on toisaalta hyvä hetki opiskella, koska töitä on vaikeaa saada. Sen sijaan vaikeampaa on ennustaa, mitä alaa kannattaisi opiskella, sillä monta alaa ei ehkä kannata. Yleensä korkea koulutus suojaa työttömyydeltä, mutta nyt on paljon akateemisiakin työttömänä, eikä monen vuoden satsaaminen välttämättä kanna hedelmää. 

5) Itsevarma. 

Jos sinä et usko itseesi, miksi työnantajakaan uskoisi? Pitää siis uskaltaa, pitää nähdä itsensä hyvässä valossa ja tietää, miksi on niin hyvä tyyppi. Vaatii kyllä melkoisesti pokkaa hakea työpaikkaa, josta aiempaa kokemusta ei ole ja vielä lähestyä työnantajaa muutakin väylää pitkin kuin vain paperi- tai säpohakemuksella.